Olen aloittanut uuden blogin pitämisen valokuvaussivustoni yhteydessä. Tämä blogi hiljenee.

Toivotan Sinut lämpimästi tervetulleeksi seuraamaan kirjoitteluani osoitteeseen:

http://seppohinkula.kuvat.fi/blog/

t. Seppo

Valokuvatorstain haaste nummero 181 olikin kinkkinen. Yksinkertaisuudessaan se oli: 'En tiedä mitään'

Tovi piti pähkäillä, olisiko minulla yhtään olemassaolevaa kuvaa, joka sopisi tähän haasteeseen. Hetken muistelemisen jälkeen muistikuviin alkoi nousta Haukiputaan operettiviikot - ja siellä otetuista kuvistahan nämä vastaukset haasteisiin löytyivät.

Jos haluat selailla operettikuvia laajemminkin, niin voit aloittaa vaikka värikkäistä Savoyn tanssiaisista: http://shiphotos.kapsi.fi/savoyntanssiaiset.php

Vuoden ajan olen laittanut päivittäin kuvia tänne esille. Ja nyt kun katson itse tätä viimeistä kuvaani, niin tajuan, mikä merkitys olisi stailistilla. Hän olisi lähettänyt minut ensin suihkuun, laittanut minut föönäämään hiukseni, ajamaan partani, vaihtamaan vaatteeni .. Niin, en minä tämän näköisenä sitten tässä olisi.

Vuoden aikana olen oppinut melko paljon kuvankäsittelyä. Tuon itseni siistimisen, ja kuvan ottamisen jälkeen olisin tietysti käyttänyt aikaa photoshopissa, että kuvasta olisi tullut loppuun asti viimeistelty.

Mutta kun kuvassa olen minä itse. Minä joka olen näitä kuvia ottanut ja laittanut esille päivittäin vuoden ajan. Te tunnette jo varmaan minua jonkin verran. Olen katsonut kävijätilastoista, että jokaista kuvaa on kuitenkin joku käynyt vilkaisemassa. Olen siitä täydestä sydämestä kiitollinen.

Miksi sitten ottaisin muunlaista kuvaa itsetäni kuin sellaisen, jossa näytän itseltäni ... ehkä..? Halusin viimeiseksi kuvaksi sellaisen, jonka olisin filmiaikana saanut aikaiseksi filmikameralla ja tehtyä loppuun pimiössä. Tässä ei ole kikkailtu photoshopilla pientä varjostusta ja rajaamista lukuunottamatta. Ne osasin tehdä aikoinaan pimiössäkin. Tuon sydämen osoittamaan miten syvältä kiitollisuuteni tulee, piirsin rauhassa valolla. Asetuin sen valosydämen taakse ja heilautin tämän projektin päättäjäiseksi heit .. Kaikki on tehty ilman photoshoppia. Kuvattu yhteen ruutuun kuten ennen.

Kiitän nöyrimmästi. Jos et olisi yksi niistä, jotka ovat näitä kuvia vuoden aikana katsonut, niin en minä näitä olisi ottanut!

Erityiskiitokset kaikille niille ihmisille, joita olen tämän vuoden aikana saanut kuvata, ja jotka ovat antaneet minun julkaista kuvat täällä. Ilman teitä en olisi tätä projektia saanut vietyä läpi. Ja ilman teitä, koko kuvaamisesta olisi muutenkin kadonnut mielenkiinto. Mitä nöyrimmät kiitokset!!

Mitä nyt sitten tämän vuoden jälkeen. En vielä sano mitään. Huomenna perjantaina herään aamulla aikaisin. Nokka kääntyy kohti Narvikia, josta palaan takaisin joskus maanantai-iltana. En jätä kameraa kotiin.. Mutta mihin tahtiin kuvia tulee ja minne, sen aika näyttää.

Tämä Seponvedos -blogi jää kuitenkin elämään. Sen tiedän, että kerran viikossa tänne jotain ilmestyy. Jos Valokuvatorstaissa on mielenkiintoinen haaste, niin vastaus siihen on täällä. Jos ei, niin enköhän minä kuitenkin jollain idealla halua Sinua kuitenkin kiusata.

Kiitos tästä vuodesta, tämä oli mielenkiintoinen kokemus. Joskus teki mieli heittää koko projekti sikseen. Jossain vaiheessa taas oikein odotti, että pääsee ideansa laittamaan tänne esille. Tämä oli hyvä kokemus.

Elämä jatkuu, nautitaan siitä ;)
 

Tämän päivän kuvajutut menevät vielä näiden Katrin rautatiesiltakuvien käsittelyssä. Yllä yksi tänään käsitellyistä. Yllättävän monipuolinen kuvauspaikka tuo silta on. Ja vielä kun bonuksena saatiin iltarusko taustalle. Kunhan kuvasarja on valmis, niin se ilmestyy sinne minun Picasawebiin omaksi kansiokseen ( http://picasaweb.google.com/seppo.hinkula ).

Allaolevan kuvan käsittelin jo eilen, ja se oli eilen myös naamakirjassakin esillä. Laitetaan se kuitenkin tähän bonuskuvaksi, koska kaikki täällä kävijät eivät kuitenkaan ole naamakirjan käyttäjiä. Piri kokeilla yhtä kuvausideaa, kun parkkipaikalla oli näin mukava vesilammikko ;)

Oulusta löytyy näemä kivoja kuvauspaikkoja helpostikin, ja yksinkertaisella keinolla. Pysähdyt hetkeksi miettimään ohikulkemiasi paikkoja ja tuumimaan, miltä se näyttäisi mallin kera kameran läpi nähtynä. Ja näinpä iltahämärissä Toppilansalmen rautatiesilta onkin erinomaisen oloinen kuvauspaikka. Siitäkin turvallinen, että kovin usein ei juna aja yli. Pienoinen yllätys oli, miten nopeasti ilta sitten hämärtyykään. Mutta vastapalkinnoksi illan hämärtyminen tarjosi taivaan punertumisen. Niiden välimaastossa sitten syntyivät nämäkin kuvat Katrista.

Tämän päivän kuva ei ole tänään otettu, vaan jo viime talvena. Kuvaa ei ole tänään julkaistu, vaan jo joskus kesällä. Päivän kuvana tämä on sen vuoksi, että tänään sain tämän ruotsalaisen MCM -nimisen moottoripyörälehden numeron 3 / 2010 käsiini tänään. Siinähän se pitkään odotettu juttu olikin.

Kuvat ovat esillä komeasti, ei siinä mitään. Mutta!!! Tekstissä lukee että FOTO: Pentti Vuosaari. Mitä ihmettä!! Milloin minä olen nimeni muuttanut Pentti Vuosaareksi? Kuka ylipäätään on Pentti Vuosaari? Yhtä äimänä oli kaveri, joka juttua kokosi ja joka hoiti kuvien välittämiset. Missään vaiheessa ei hänen viestinnässään MCM:lle ollut pelkoa, että minun nimeni ei siellä olisi ollut oikein mukana. Hänkään ei ollut saanut tietoa, että juttu ilmestyy. Hän oli vain sattunut selailemaan lehtejä, ja huomannut että täällähän on jo julkaistua tavaraa. Myöskään palkkiota ei ollut ilmaantunut, eikä koko tähän sotkun selvittelyyn liittyvään meiliin ole tullut mitään vastausta lehdeltä.

Että tällaista julkaisupolitiikkaa naapurimaassa.

 Edit 14.9.2010 Naapurimaan toimitus sai tänään nyt sitten tietää, että onpahan siellä vähän töpeksitty. Päätoimittajalta tulikin pikainen anteeksipyyntö, lupaus oikaista asia seuraavassa numerossa ja lisäksi jotain lepytystä tai lohdutusta on tulossa sitten tänne kotiosoitteseenkin. Niin, ja löytyi myös Pentti Vuosaari -niminen henkilökin. Pohjolan Sanomissa näytti tämännimisen miehen kuvia, ja sitä kauttahan mies löytyi. Hän oli ihan äimänkäkenä siitä, että kuvat olivat  hänen nimissään. No, tMCM:n oimitus on varmaan sekoittanut juttuja ja kuvia pöydillään, sillä Pentinkin kuvia torniolaisista pyöräporukoista on julkaistu MCM:ssä. Että tällainen tarina tästä kehkeytyi. - Happy End -

Tänään ovat kuvausjutut tapahtuneet näytön äärellä. Eli eilen Henriikan kanssa kuvattuja otoksia plus aikaisemmin Hupisaarelta Oulussa otettuja kuvia on tullut käsiteltyä ja järjesteltyä. Ja nyt nämä kuvat löytyvätkin yhdestä kansiosta netissä. Alkusyksyn tunnelmia niin Henriikan kera kuin ilman Henriikkaakin löytyy osoitteesta: http://picasaweb.google.com/seppo.hinkula/OulujokisuistoaHenriikanKanssaJaIlman

Kyllä tämä syksy on kaunista aikaa..

Siitä onkin aikaa vierähtänyt, kun Henriikka on ollut minulla edellisen kerran mallina. Ja nyt taidettiin ensimmäistä kertaa olla studion ulkopuolella. Tosin emme työskennelleet pelkän luonnonvalon kanssa. Pikkusalamat olivat täytevalona. Kuvauspaikat löytyivät Oulujoen rantamilta. Tätä kuvasarjaa tulee olemaan enemmänkin esillä, kunhan saan nämä tämän päiväisen otokset valittua ja käsiteltyä esittelymuotoon. Siitä tulee nautinnollinen tehtävä, kuten näistä parista makupalasta voit päätelläkin.

On pitänyt ilmoja vielä syyskuun puolellakin. Tänään pystyi huoleti ottamaan töiden jälkeen iltapäivätorkut ja nauttimaan auringosta parvekkeella. Naatiskellaan niin kauan kuin näitä kelejä piisaa.

Yrjönkadun Omenan alakerrasta löytyikin ihan mukava ravintola, Kitch nimeltään. Arvot kohdallaan - Reilu, retro ja rento. Näin ravintola mainostaa itseään kotisivuillaan. Mutta paikka oli täynnä, enimmäkseen ruokailijoita. Aamupala oli ihan hyvä. Seinillä oli Petra Rothin mielenkiintoinen valokuvanäyttely, vauva-aiheinen.Ja hotellin wlan kantoi sisälle erinomaisesti. Pystyi tällä kannettavalla seuraamaan huoleti livenä Vermon raveja. Voipi olla, että tämän syksyn keskiviikkoiltoja tulee ehkä useammankin kerran istuttua tässä Kitchissä. Paikalla on ihan mielenkiintoiset kotisivut, vilkaisehan: www.kitch.fi/

Ja Petra Rothin vauva-aiheisia valokuvia löytyy hänen sivuiltaan: http://www.fotoalexandra.com

Helsinkiin avattiin uusi Omena-hotelli. Ihan keskelle kaupunkia, Yrjönkadulle. Kadun puoleisesta ikkunasta näkyy vastapäätä yksi Helsingin keskustan tunnusmerkeistä, Hotelli Torni. Avajaistarjoukset ovat edullisia: tällä reissulla huoneesta Helsingin ydinkeskustassa joutuu pulittamaan melkein 40 euroa yöltä. Ei paha. Varasinkin syys-lokakuun reissujen huoneet tästä hotellista. Uudenhohtavat huoneet, iso telkkari ja hyvä sijainti. Eikä ilmastointikaan aiheuta sellaista vilustumista kuin edellisessä Omenassa.

Mutta: huomenna kotiin ;)

Tämän päivän kuvat ovat vielä sunnuntai-illan saaliita. Kuvat ovat paikasta, josta pidän. Kuvissa nimittäin on kalatie, lohiportaat, jotka on kyllä hyvästi maisemoitu puiston yleisilmeeseen. Siinä saa luonnonlohi ja muut kalat nousta Merikosken voimalaitoksen ohi - ja samalla puistoon on tullut nätti puro. Kokonaan erilaista kuin perinteinen betonikoururakentaminen. Tosinsitäkin on omat pätkänsä, mutta ei maisemaa haittaavalla tavalla.

Eilen iltapäivällä olin kameran kanssa kiertelemässä Ainolan puistoa. Sorsien ruokintapaikalla olivat isä ja poika syöttämässä lintuja. Poika sai kokeiltua hyppääkö sorsa ottamaan leivänpalaa kädestä. Lisäksi piti kokeilla,  miltä sen nokka tuntuu kun sorsa syö kämmeneltä. Uusia kokemuksia.

Tämän kesän uusia maalattavia muuntamoita on ollut Muurahaistiellä Puolivälinkankaan ja Ruskon välimaastossa oleva tiilinen muuntamo. Viime keväänähän kävin tämänkin muuntajan kuvaamassa. Näky ei ollut mieltä ylentävä: http://seponvedos.vuodatus.net/blog/2476303/223-365-pari-maalattavaa-muuntamoa/

Tälle aamulle perustin PicasaWebbiin omiin kansioihini uuden kansion. Sinne tulen pikkuhiljaa siirtämään kuvat kaikista näistä 20 maalatusta muuntajasta, jotka olen nyt kuvannut. Päädyin siirtämään ne sinne mm. sen vuoksi, että siellä pystyn sijoittamaan kunkin kuvan kartalle. Sinne muodostuu sitten yhdenlainen suunnistusreitti niille, jotka haluavat käydä katsomassa livenä nämä muuntamot. Eli poikkeapa osoitteessa: http://picasaweb.google.com/seppo.hinkula

Siirtelenpikkuhiljaa kuvia sinne. Kuvia tulee ehkä laajemmin, mitä on ollut tässä 365 -blogissani, joten jo pelkästään sen vuoksi siellä kannattaa piipahtaa. Aikataulua en lupaa..

Tämä Risuniityntien muuntamon orava on yksi minun suosikeistani. Kerranhan tämä orava on tullut jo töhrityksi, mutta tänä kesänä töhryt on siitä siistitty pois. Toivottavasti tämä saa nyt olla rauhassa. On tämä sen verran mukava maiseman piristys.

Se, missä kunnossa tämä orava oli viime keväänä, näkyy silloin ottamistani kuvista: http://seponvedos.vuodatus.net/blog/2488016/232-365-maalattu-ja-sitten-sotkettu-muuntamo/

Tämä Kaakkurissa Bauhausin edessä oleva muuntamo koki ulkonäöllisen uudistuksen tänä kesänä. Alla samainen muuntamo keväällä kuvattuna Bauhausin suuntaan. Yllä tänään kuvattuna Kaakkurin keskuksen suuntaan. Näiden muuntamoiden maalaukset ovat Kaisa Karvisen ja Pietu Kotilan käsialaa.

Tämä muuntamo oli minulla esillä täällä jo keväällä. Silloin seinissä näkyivät vielä kirkkoveneet ja muut spreijaukset. Nyt muuntamo on siistitty - ja toivottavasti pysyykin nyt siistinä. Parempi näin kuin töhrittynä.

Kevään versiot tästä muuntamosta olivat esillä huhtikuun puolivälissä: http://seponvedos.vuodatus.net/blog/2460316/211-365-nokelantien-varrella-naita-riittaa/

Ensin oli pieni laite, joka näytti pienehköjä lukemia. Sitten tuli pienehkö flunssa, ja se sekoitti tuon laitteen. Flunssan jälkeen pieni laite on näyttänyt ihmeen suuria lukemia. Flunssaa on ollut laajemminkin. Kun kävin työterveydessä, niin siellä oli samantyyppinen laite sairastunut myös. Vähän pahemmin vielä kuin tämä minun laitteeni. Se näytti vielä isompia lukemia. Mutta kun sitä laitetta siellä tarvitaan päivittäin, niin sitä ei ollut mahdollisuutta laittaa toipumislomalle. Niinpä katsottiin paremmaksi, että minä lepäilen ja katselen telkkaria muutaman päivän - ja katsotaan sitten, jos nämä laitteet toipuisivat moisella hoidolla.

Mikäs tässä telkkaria katsellessa, terveen miehen. Ulkona saa käydä kevyellä kävelyllä. Mutta mitään sydäntä rasittavaa ei saa tehdä. Rasittaisikohan tuolissa istuminen sydäntä? Minä nimittäin varasin ajan tukkatohtorille jo ajat sitten, ja tänään sinne pitäisi mennä. Jos ei mene, niin saa jonottaa taas viikkokaupalla seuraavaa aikaa. Pakkokait se on uskaltaa, vaikka Ninjan ja kumppaneitten näkeminen voi taas sekoittaa sydämen rytmit: http://www.kampaamomerle.fi/

Ei suinkaan vielä tämä 365 -projektini, vaan jokku oli saanut ohi oman 180 projektinsa. Mielenkiintoinen välähdys sitten on kaverilla ollut, kun liimasi Ohi on 180 -tarransa liikenneopasteeseen Poikkimaantien ja Kainuuntien risteyksessä. Kuvan näppäämisen arvoinen idea.

Yksi taloyhtiömme pihapihlajista on tosissaan innostunut kesän lämpimistä. Nyt se pukkaa marjoja minkä ehtii. Saas nähdä miten oksat kestävät kun puu imee marjoihin lisää nestettä ja painoa. No, ainakin tämän pihlajan äärellä nähdään talven tullen iloisesti hiprakassa olevia tilhejä..